Kun yhteys omaan kieleen katkeaa, taidot kielen eri osa-alueilla alkavat hiljalleen rapistua. Tällaista muutosta kutsutaan kielitieteessä attritioksi eli kulumiseksi. Riittävän monia yksilöitä kohdatessaan se saattaa hivuttaa jopa kokonaisen kielen kohti kuolemaa. Attritioksi voidaan kutsua myös sitä ilmiötä, kun kielenpuhujan fyysisissä tai henkisissä toiminnoissa tapahtuneet muutokset kapeuttavat tai rapauttavat kielen eri osa-alueita. Tässä teoksessa kielentutkijat tarkastelevat ensimmäistä kertaa kielen kulumista ja siihen liittyvää tutkimusproblematiikkaa Suomen romanikielen, jiddišin, inkerinsuomen sekä suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen näkökulmasta.

JULKAISIJASuomalaisen Kirjallisuuden Seura
JULKAISTUSyyskuu 2015
AVAINSANA